Ihana meri...

Vaikka itse nautin suuresti hostellien tunnelmasta ja helposta tavasta tavata muita samanikäisiä reissaajia ympäri maailman, minustakin oli ihanaa päästä nukkumaan omassa rauhaisassa hotellihuoneessa.  Ja varsinkin juuri sen edellisessä kirjoituksessa mainitun kuorsauskonsertin jälkeisenä yönä! Hotellimme on mukava ja rauhallinen, mutta mikä tärkeintä, IHAN MEREN RANNASSA! Ihanan turkoosi Adrianmeri välkkyy houkuttelevasti ihan tuossa vieressämme, kuinka ihanaa.

Keskiviikkoaamu

Keskiviikko

Harmillinen pikkuseikka oli päivän sää: heräsimme pienen sadekuuron kastellessa rantoja, mutta aamupalan jälkeen ripottelu oli muuttunut jo täysimittaiseksi tulvaksi. Pienen kahvittelutuokion jälkeen sade kuitenkin taukosi ja me päätimme uskaltautua ulkoilmojen armoille.

Kävelyretkemme kulki Lungomaren ihanaa rantapromenadia pitkin Opatijan keskustaan, jossa Tilda sai viimeinkin käsiinsä sen kauan himoitsemansa jättikokoisen jäätelöannoksen. Täytyy sanoa että meiltä kummaltakin (sanavalmiilta tyttöseltä) katosi kokonaan kyky muodostaa järkeviä lauseita kun eteemme tuotiin se jäätelön, kermavaahdon ja anaksen paljous joka myös Tilda jäätelöannoksena tunnetaan. Hyvin Tilda sen syömisestä kuitenkin selvisi, älkää huoliko!

Jäätelön ja kahvin jälkeen etsimme lähimmän postin, jonne hyppelehdimme iloisina lähettämään rakkaillemme postikortteja. Hilpeä mieliala koki kuitenkin karun kuoleman, kun jouduimme kohtaamaan postin pitkän jonon jälkeen inhottavan postitädin, joka ei mielellään olisi palvellut meitä kroatian kieltä taitamattomia - ja näytti sen! Naisen tyly käytös oli todella loukkaavaa ja raivostuttavaa, mutta onneksi hotellille palatessamme respan työntekijän ystävällinen hymy ja tervehdys palauttivat uskomme asiakaspalvelijoihin. Se täytyy kyllä mainita että hotellin henkilökunta on ollut aivan uskomattoman ihanaa porukkaa! Viisi tähteä meiltä näille arjen ahertajille, joilla riittää vielä iloa ja ystävällisyyttä meillekin jaettavaksi.

Kaupunkireissun jälkeen pulahdimme vielä mereen (lämmintä oli, ihana meri!) ja söimme illallisen hotellin ravintolassa (herkullinen buffetti). Illallisella meille oli tarjolla ehka parasta viihdetta ikina: naimme tonnikalan (luit oikein, TONNIKALAN) hyppimassa meressa. Kyseinen fisu tuotti suurta iloa kaikille meille ruokailijoille, kun saimmme mainion illallisemme lomassa ihastella sen komeita loikkia ilta-auringon valossa.

Kaiken tämän jälkeen olin ainakin itse jo ihan valmista kauraa ja ehdinkin huoneeseen päästyäni hädin tuskin pestä hampaat ennen kuin uni vei mukanaan. Ihana päivä!

Torstai

Kirjoitin sen jo omaan päiväkirjaani, mutta kirjoitanpa uudemman kerran tänne: AURINKO PAISTAA! Tämän päivän teema: auringonotto ja meressä uinti. Ei hassumpaa, ei hassumpaa (
Risto Räppääjää lainatakseni). Tällainen lomapäivä tuli kyllä tarpeeseen kaiken harrastamamme kävelyn ja kulttuurimatkailun jälkeen...Voi miten rakastan ihanaa Välimertani! ( Okei, se Adrianmerihän tuo virallisesti on, mutta sama vesipä siinä lainehtii kuin Italian tuolla puolenkin, Välimeressä.)

Auringossa pötköttelyn jälkeen maleksimme lähimpään pitseriaan, jossa söimme herkulliset pitsat Michael Jacksonin musiikilla höystettynä. Mahat täynnä lyllersimme vielä kahville ja sieltä takaisin hotellille, jossa terassilta kaikuva musiikki sai tanssijalkamme vipattamaan. La Cucaracha taitaa nyt viedä mennessään, joten sorono vaan, me mennään vähän panemaan jalalla koreasti!

Kroatian tähtien alta,
Hilda