Se oli siinä!

Muistatteko sen tunteen kun on saavuttanut jotain mistä on kauan haaveillut? Meille tämä interrail on ollut unelma, jonka olemme vihdoin saaneet toteuttaa. On kummallinen, onnellinen, kiitollinen ja siunattu olo. Nyt se on tehty ja se oli sitten siinä. 16 päivää, neljä maata, 7 kaupunkia, 6 junamatkustuspäivää, 5 hostellia, kaksi hotellia, herkuttelua, uusia ihmisiä, hurjasti kävelykilometrejä, nähtävyyksiä, Luojamme luomistyön ihmettelyä ja huippuhyvää matkaseuraa. Tätä kaikkea interrail on meille tarjonnut.

Se ihana Adrianmeri

 Interrailimme yhteinen osuus päättyi siis eilen Slovenian Ljubljanassa, jonne saavuimme perjantaina illalla. Ljubljanaan tutustuminen jäi hotellikokemuksen, yhden ravintolan ja naapurissa olevan Lidlin varaan. Halpaa Ljublajanassa ainakin oli ja ystävällisiä ihmisiä. Lidlissä käydessämme nimittäin yksi nainen päästi meidät kassajonossa edelleen, edellämme kassajonossa ollut mies nappasi kiinni kaatumassa olleesta vesipullostamme ja kassatyttö auttoi, kun Tilda ei saanut muovipussia auki. Ööööö, MITÄ?! Lauantaina aamulla tiemme erkanivat, kun Hilda suunnisti junalla kohti Saksaa ja ystäviensä koteja ja Tilda suuntasi lentokentälle ja rakkaaseen koti-Suomeen.

Perjantaina illallistamassa ollessamme päätimme ilahduttaa teitä lukijoita vielä pienellä yhteenvedolla,jonka laadimme tiukkojen keskustelujen ja pisteenlaskujen avulla... Tässä se nyt tulee. Tatadatadadaa!!!

 

REISSUMME TOP KOLMOSET.... 

 

TOP 3 HOSTELLIT

1. Swanky Mint, Zagreb

"Moderni, ympäristöystävällinen, hieno keittiö,ihan Zagrebin sydämessä"

2. A&T Holiday Hostel, Wien

"Hyvien metroyhteyksien päässä, siisti hostelli"

3. City Hostel, Krakova

"Huippuhyvällä sijainnilla oleva pieni hostelli, jossa plussana ilmainen tietokone asukkaille." 

TOP 3 NÄHTÄVYYDET

1. Schönbrunn- Sissin linna ja tilukset. 

"AH"

2. Auschwitz, Puola

3. Prater, Wien

"Mukavan oloinen huvipuisto ja erityisesti sen vanha maailmanpyörä, josta upeat maisemat"

TOP 3 LUONTO

1. Salzburg-Bled väli junalla. 

"Alpit, Alpit ja Alpit"

2. Plitvice, luonnonpuisto Kroatiassa.

"Vesiputouksia, uskomattoman väristä ja kirkasta vettä"

3. Adrianmeri

"Se on vain niin kaunis"

TOP 3 ASIAKASPALVELIJAT

Tämän reissun aikana olemme kohdanneet monenlaista ja monentasoista asiakaspalvelua. Olemme saaneet huomata että on asiakaspalvelijoita ja Asiakaspalvelijoita, isolla A:lla. Tässä heistä ne ison A:n ansaitsevat.

1. Silvijo, Hotel Belvederen respan työntekijä, Opatija, Kroatia

"Hymyileväinen, aina valmis auttamaan, antaa vinkkejä ilman että sitä pyytää, tervehtii vaikka olet jo varma ettei hän voi huomata."

2. Plitvicen infon nainen

3. Krakovan hostellin respan tyttö

TOP 3 IHMISKOHTAAMISET

1. Sovittu tapaaminen ihanan suomalaisen avioparin kanssa Wienissä

2. Italialaiset eläkeläiset Krakovan torilla

3. Komeita nuoria miehiä... ;)

TOP 3 RUOKAPAIKAT JA KAHVILAT

1. Paikallisen suklaatuottajan kahvila Krakovan ostoskeskuksessa

2. Wieliczkan suolakaivoksen naapurissa oleva ravintola ja erityisesti sen dumplingsit

3. Oliva, Ljublajana, Slovenia. Italialainen ravintola, jossa saimme alkupalat keittiöltä terveisinä.

TOP 3 VESIPULLOJEN MIETELAUSEET

Kroatiassa vesipulloissa oli hauskoja mietelauseita.

1. Many times the "wrong" train took me to the right place.

2. Don't give up. Remimber it's always the last key on the key ring that opens the door.

3.The universe only makes sense when we have someone to share our feelings with.

TOP 3 UUDET KOKEMUKSET

1. Yöjuna

2. Loputon jonotus

3. Dumplings-festivaalit Krakovassa

TOP 3 ÄÄNET

1. Kuorsauskonsertti Zagrebin hotelissa

2. Junien outo ääni ns. junatorvi, joka muistuttaa joko a) kiimaista hirveä tai b) niistävää norsua

3. Hildan tinnistusääni, joka voisi mahdollisesti jatkossa toimia soitinten viritysäänenä..?

VINKKILISTA

- Älä unohda korvatulppia-hostelleissa ne ovat ainoa mahdollisuus uneen

- Pidö käteistä aina varalla- Keski-Euroopassa korttimaksaminen on ilmeisesti epämuodikasta, eikä ole mahdollista läheskään joka paikassa

- Älä ota liikaa tavaraa mukaan. Meillä ainakin oli ihan liikaa kaikista varoituksista huolimatta

- Ota mukaan rento ja kärsivällinen reissumieli

- Tildan vinkki: Ota mukaasi vanhoja vaatteita, jotka saat heittää pois niiden likaantuessa. Saat olla myös rauhassa ja lisäksi rinkka kevenee loppua kohti.

Meillä on ollut siunattu ja huippuhyvä reissu, Herralle kiitos siitä. On ollut myös hauska huomata, että blogia on seurattu. Thanks! Viimeisenä biisinä halutaan jakaa Ossi Mäki-Reinin biisi: Olen saanut niin paljon. Kuunnelkaahan se. :)

http://m.youtube.com/watch?v=RxPDLvhYj94

Vaikka elämässä on vaikeita vaiheita ja hetkiä, niin me on silti saatu niin paljon, jos sen on vain valmis näkemään. Jo se että tähänkin päivään on saatu herätä, on uskomaton lahja ja ihme. Kiitos Jeesus kaikesta! <3

Siunaten,

Hilda&Tilda

Ihana meri...

Vaikka itse nautin suuresti hostellien tunnelmasta ja helposta tavasta tavata muita samanikäisiä reissaajia ympäri maailman, minustakin oli ihanaa päästä nukkumaan omassa rauhaisassa hotellihuoneessa.  Ja varsinkin juuri sen edellisessä kirjoituksessa mainitun kuorsauskonsertin jälkeisenä yönä! Hotellimme on mukava ja rauhallinen, mutta mikä tärkeintä, IHAN MEREN RANNASSA! Ihanan turkoosi Adrianmeri välkkyy houkuttelevasti ihan tuossa vieressämme, kuinka ihanaa.

Keskiviikkoaamu

Keskiviikko

Harmillinen pikkuseikka oli päivän sää: heräsimme pienen sadekuuron kastellessa rantoja, mutta aamupalan jälkeen ripottelu oli muuttunut jo täysimittaiseksi tulvaksi. Pienen kahvittelutuokion jälkeen sade kuitenkin taukosi ja me päätimme uskaltautua ulkoilmojen armoille.

Kävelyretkemme kulki Lungomaren ihanaa rantapromenadia pitkin Opatijan keskustaan, jossa Tilda sai viimeinkin käsiinsä sen kauan himoitsemansa jättikokoisen jäätelöannoksen. Täytyy sanoa että meiltä kummaltakin (sanavalmiilta tyttöseltä) katosi kokonaan kyky muodostaa järkeviä lauseita kun eteemme tuotiin se jäätelön, kermavaahdon ja anaksen paljous joka myös Tilda jäätelöannoksena tunnetaan. Hyvin Tilda sen syömisestä kuitenkin selvisi, älkää huoliko!

Jäätelön ja kahvin jälkeen etsimme lähimmän postin, jonne hyppelehdimme iloisina lähettämään rakkaillemme postikortteja. Hilpeä mieliala koki kuitenkin karun kuoleman, kun jouduimme kohtaamaan postin pitkän jonon jälkeen inhottavan postitädin, joka ei mielellään olisi palvellut meitä kroatian kieltä taitamattomia - ja näytti sen! Naisen tyly käytös oli todella loukkaavaa ja raivostuttavaa, mutta onneksi hotellille palatessamme respan työntekijän ystävällinen hymy ja tervehdys palauttivat uskomme asiakaspalvelijoihin. Se täytyy kyllä mainita että hotellin henkilökunta on ollut aivan uskomattoman ihanaa porukkaa! Viisi tähteä meiltä näille arjen ahertajille, joilla riittää vielä iloa ja ystävällisyyttä meillekin jaettavaksi.

Kaupunkireissun jälkeen pulahdimme vielä mereen (lämmintä oli, ihana meri!) ja söimme illallisen hotellin ravintolassa (herkullinen buffetti). Illallisella meille oli tarjolla ehka parasta viihdetta ikina: naimme tonnikalan (luit oikein, TONNIKALAN) hyppimassa meressa. Kyseinen fisu tuotti suurta iloa kaikille meille ruokailijoille, kun saimmme mainion illallisemme lomassa ihastella sen komeita loikkia ilta-auringon valossa.

Kaiken tämän jälkeen olin ainakin itse jo ihan valmista kauraa ja ehdinkin huoneeseen päästyäni hädin tuskin pestä hampaat ennen kuin uni vei mukanaan. Ihana päivä!

Torstai

Kirjoitin sen jo omaan päiväkirjaani, mutta kirjoitanpa uudemman kerran tänne: AURINKO PAISTAA! Tämän päivän teema: auringonotto ja meressä uinti. Ei hassumpaa, ei hassumpaa (
Risto Räppääjää lainatakseni). Tällainen lomapäivä tuli kyllä tarpeeseen kaiken harrastamamme kävelyn ja kulttuurimatkailun jälkeen...Voi miten rakastan ihanaa Välimertani! ( Okei, se Adrianmerihän tuo virallisesti on, mutta sama vesipä siinä lainehtii kuin Italian tuolla puolenkin, Välimeressä.)

Auringossa pötköttelyn jälkeen maleksimme lähimpään pitseriaan, jossa söimme herkulliset pitsat Michael Jacksonin musiikilla höystettynä. Mahat täynnä lyllersimme vielä kahville ja sieltä takaisin hotellille, jossa terassilta kaikuva musiikki sai tanssijalkamme vipattamaan. La Cucaracha taitaa nyt viedä mennessään, joten sorono vaan, me mennään vähän panemaan jalalla koreasti!

Kroatian tähtien alta,
Hilda

Asemasedät, hälytyssireeni ja ihana Kroatian rannikko

Talta naytti pieni punkkani Zagrebin hostellissa...

Hostellit ovat hostelleja. Tämän reissun aikana olen kyllä hyvin vahvasti löytänyt itsessäni asuvan hotelli-ihmisen. Tiesin sen olemassaolosta, mutta nyt olen varma. Hotellissa on omaa tilaa, oma rauha, ei tavaroiden vahtimista tai sullomista kaappeihin, ihanat aamupalat, pehmeät lakanat eikä tarvetta kysyä kysymystä: "Where are You from?". Tunnustan nyt siis ihan reilusti olevani kai jonkin asteen hienohelma....Tällä hetkellä olemme reissumme ensimmäisessä hotellissa täällä Kroatian rannikolla, Opatija nimisessä paikassa. JEEEE, HOTELLI.

On hostellielämässäkin toki ollut välillä ihan mukaviakin hetkiä. Kaksi viimeisintä yötä Zagrebissa olivat tosin mielenkiintoiset. Toissayönä heräsimme kun joku huoneemme kuudesta pojasta sai oven hälytyssireenin soimaan. Olimme jo nukkuneet hetken aikaa rauhassa, kun heräsimme tähän ääneen sekä poikien kovaääniseen puheeseen. Nice one... Viime yönä sen sijaan olimme molemmat valveilla puoli viideltä kuunnellen kahden huoneemme pojan kovaäänistä kuorsausta. Ei riittänyt enää korvatulpat eikä mistään löytynyt edes keppiä jolla olisi voinut hieman tönäistä toiseen kerrossänkyyn. Sellaista se hostellielämä siis on ja nyt yllättäen iloitsemme hotellistamme.

Zagrebin keskustasta

Napapiiri keskellá Kroatiaa

Olis táállákin voinut treenata.... 

Eilinen päivä Zagrebissa sujui shoppailun merkeissä. Aamiaisen jälkeen suuntasimme keskustaan, jossa vierailimme Aida-nimisessä kahvilassa (sama kuin eräs Wienissä vierailleistamme kahviloista). Siellä Hilda perehdytti meitä kahvilaketjun historiaan ja maistoin elämäni ensimmäisen latten, joka oli ihan ok. Shoppailumme eteni mukavasti ensin keskustassa ja sitten raitiovaunumatkan päässä olevassa kauppakeskuksessa, joiden parissa päivämme eteni vikkelään. Olimme erittäin säästäväisiä, mukaamme ei tarttunut juuri mitään (tämä oli nyt sitten tosi juttu). Shoppailupäivämme huipentui vielä lyhyeen ratikka-ajeluun, jonka aikana VAIN kerran nousimme väärään ratikkaan.

Tänään matka jatkui Zagrebista siis tänne rannikolle. Junamatka kesti neljä tuntia, mikä tänään tuntui hurjan pitkältä. Maisemat olivat tylsiä, vasta viimeiset 15 minuutin aikana oli ikkunan takana jotain nähtävää meren muodossa. Matkaamme ilahdutti myös kaksi mukavaa mummoa, jotka istuivat kanssamme samassa hytissä ja tarjosivat meille tummaa suklaata. Nämä mummot myös totesivat, että äitiemme pitäisi olla ylpeitä meistä. Siis terkkuja meidän äiteille <3! Lisäksi matkaa ilahduttivst myös täällä Kroatissa olevat hauskat asemasedät, jotka näyttävät jotain merkkejä junan kuskille. Heilutin yhdelle heistä ja tämä kiva setä vastasi siihen varovalla sormien heilautuksella. Tänne Opatijaan saapuminen oli kuitenkin pitkän matkan arvoinen. Kaunis Välimeri, Hilda tarkensi Adrianmeri ja rannikko sekä hotelli joka on ihan meren rannalla. Eikö kuulostakin ihan mukavalta? Äsken kävimme syömässä herkullisen buffet-illallisen täällä hotellin ravintolassa, joka oli tietysti meren rannalla. Nyt tuntuu lomalta!

Reissussa on kivaa. On hauskaa nähdä uusia juttuja ja syödä hyvin... Mutta silti pieni kaipuu koto-Suomeen on jo iskenyt. Huomaan kaipaavani esimerkiksi treenaamista ja vihanneksia. Pieni juoksulenkki tekisi jo terää, vaikka olemmekin kävelleet kymmeniä kymmeniä kilometrejä. Lisäksi reissussa sitä aina huomaa kuinka tärkeitä, rakkaita ja ihania ihmisiä ympärillä onkaan. Ikävä on jo teitä <3!

Hildan kanssa haluammekin omistaa päivän kappaleen rakkaille, ihanille ja parhaille veljillemme, joita jo ikävöimme! Kappale on tietenkin Aviciin: Hey Brother!. Kuunnelkaahan se http://m.youtube.com/watch?v=YxIiPLVR6NA

Terveisin, Tilda

.

Harmaasta auringonpaisteeseen: Zagreb here we are!

Heippahei ja terveiset taalta Kroatian sydamesta, Zagrebista. Suunnitelmistamme poiketen jatimme Bledin taaksemme jo yhden yon jalkeen ja paatimme viettaa taalla Zagrebissa hieman enemman aikaa. Sade teki eilen yllatyshyokkayksen pieneen Slovenialaiseen kylaamme Blediin ja pilasi suunnitelmamme: kun koko kylan valtti on sen luonto ja upeat kavely-/pyorailyreitit, mita ihmetta sita voi tehda kun sataa? Istua sisalla ja lukea kirjaa? Hetken mietittyamme totesimme auringon luultavasti karanneen etelaan, joten taalla sita siis nyt ollaan!

Mieliala oli meilla molemmilla matalalla Bledista lahtiessamme, silla nuhjuinen hostelli ja harmaa saa masensivat aika kovasti. Onneksi Zagreb nayttaa parantaneen olotilaamme syista etta 1) hostellimme Swanky Mint on aivan ihana, 2) aurinko paistaa taalla, ja 3) paasimme tanaan kaymaan Tildan ykkoskohteessa, Plitvicen upeassa luonnonpuistossa.

Viimeinen leivonnainen Bledissa. Niin suloinen!

 Saavuimme tanne siis eilen ja loysimme nopeasti aivan keskustassa sijaitsevaan hostelliimme. Tunsimme olomme erittain tervetulleeksi, silla meidat sisaankirjannut respan tytto oli tosi mukava ja koko hostelli aivan ihanan siisti, tyylikas ja ilmapiiriltaan rento. Hilda tykkaa! Asetuttuamme taloksi etsiydyimme pikaisesti kaupungille syomaan, silla junamatka oli pitka eika karsivallisyytemme enaa riittanyt ruoanlaittoon. Burritot mahassa oli mukavampi kaveleskella hieman kaupungilla ennen nukkumaanmenoa.

 Hyvinnukutun yon jalkeen hyppasimme sitten tana-aamuna Plitviceen menevaan bussiin (matka kesti 2 ja puoli tuntia, huh!) ja paadyimme tuohon turkoosinvaristen, kirkkaiden jarvien ja vesiputousten tayttamaan luonnonpuistoon, joka kylla taytti odotuksemme taysin! Luonto oli siella aivan sanoinkuvaamattoman kaunista ja paikka oli ehdottomasti sen pitkan bussimatkan arvoinen. Ainoa miinus oli myohainen saapumisaikamme: bussimme oli perilla n.klo.13.30 ja viimeinen bussi Zagrebiin lahti klo.18. Valiinjaava aika ei ihan riittanyt koko puiston kiertamiseenm ja meilta jai nakematta esimerkiksi paikan suurin vesiputous. Tai no, naimme sen kauempaa maisematasanteelta, mutta emme lahelta.

 Yhteinen reissu on meilla tosiaan jo yli puolivalin, ihan hassu juttu. Olemme nahneet paljon ja tavanneet aimo joukon uusia ihmisia eri puolilta maailmaa (minka vuoksi olen ihan onnesta soikeana), ja olen aivan sanoinkuvaamattoman kiitollinen tasta matkasta. Huomenna meilla on luvassa kiertelya kaupungilla ja ehkapa hieman shoppailua (who am I kidding, TOTTAKAI luvassa on shoppailua!) ja ylihuomenna suuntaamme sitten kohti Kroatian rannikoa ja Rijekan kaupunkia. Kaikkien naiden kaupunkien ja sisamaassa matkailun jalkeen tuntuun ihanalta paasta meren aarelle ja (toivon mukaan) aurinkoon lojumaan...Tahan loppuun viela pari otosta kuvankauniista Plitvicesta. Nauttikaa maisemista, voitte uskoa etta me nautimme!

Terkuin,

Hilda

Suloinen Salzburg ja piskuinen Bled

 

Suloinen Salzburg jätti meille muiston mukavasta pikkukaupunki-tunnelmasta. Saavuimme Salzburgiin torstaina aamujunalla Wienistä ja ihailimme junan komeita ja kohteliaita konduktooreja. Juna oli tilava, nykyaikainen ja siisti. Matkalla juttelimme hetken aikaa Taiwanilaisen pojan kanssa, joka yöpyi myös samassa hostelissa. Salzburgin hostellista ja sen värimaailmasta (punainen ja sininen) tuli jotenkin mieleen leirikoulumeininki. Hostelli oli kuitenkin siisti ja melko miellyttävä. Saimme hostellista ihanan kartan, jonka avulla pääsimme edulliseen lounaspaikkaan, upeaan mirabell palatsin puutarhaan sekä kaupungin kauneimmille rakennuksille. Kävelimme koko päivän, jälleen kerran. Vierailimme päivän aikana myös Mozartin asuinpaikalle tehdyssä museossa. Museo oli kuitenkin pettymys, Se oli pieni ja melko tylsä. Odotimme paljon enempää...

Päiväämme kuului kahvittelu eräässä Salzburgin kahviloista, joissa maistoimme jälleen kerran apfelstrudeleita, toiveenamme maistaa parasta strudelia ikinä. Kahvilan tarjoilija myos lupaili meille parasta strudelia koko kaupungissa. Se oli hyvää, voitti ehdottomasti Wienin versiot, mutta hävisi edelleen lähes kaksi vuotta sitten insbruckissa maistamallemme apfelstrudelille, jossa oli täydellinen koostumus ja maku. Jos siis suuntaatte Insbruckiin, menkaa kristallimaailmaan ihan vain taydellisen strudelin vuoksi. (Hilda ja Tilda suosittelevat, tama ei ole maksettu mainos) Hostelissamme näytetään joka ilta Sound of music- elokuva, joka itse asiassa on kuvattu Salzburgissa ja sen ympäristössä, joten päätimme iltamme katselemalla tätä klassikomusikaalia yhdessä muiden innokkaiden kanssa.

Yhden yömme vierailu Salzburgissa oli pikavisiitti ja sen jälkeen meidän oli aika jättää Itävalta taaksemme ja suunnata aivan uusiin maisemiin, Sloveniaan.  Junamatka Salzburgista Blediin oli uskomaton. Maisemien voisi sanoa olevan henkeäsalpaavat. Alpit näkyivät joka puolelta: korkeita vuorenhuippuja, vihreitä niittyja, vehreyttä, vuoristopuroja, pieniä kyliä. Kaikki oli uskomattoman kaunista ja minä, Tilda, tunsin kuinka meidän todella olisi pitänyt viettää lomamme jossain näistä pienistä kylistä.

Ylla muutamia kuvia uskomattomien kauniista maisemista valilla Salžburg-bled. Suosittelemme

 Seuraavaksi alan ehdottomasti haaveilla vaelluslomasta jossain Alpeilla. Siellä on todellinen Itävalta, jota Tilda rakastaa. Erityisesti Bad Gastein näytti ihanalta junan ikkunasta ja hetken olimme jo valmiit hyppäämään junasta tuohon auringon hellimään kylään. Se nyt kuitenkin jäi tekemättä ja saavuimme onnellisesti tänne pieneen Blediin.

Tassa kuva Bled-jarvesta, joka ei paase oikeuksiinsa tassa kuvassa.

Bled on pieni kylä kauniin järven rannassa, jota ympäröi vuoret. Vaikuttaa, että koko Bled elää turismilla. Saavuimme hostelillemme, joka oli täysin erilainen muihin hostelleihimme verrattuna. Ei ehkä aivan yhtä loistelias kuin aiemmat... Onneksi huoneessamme oli muita mukavia yopyjia: kaksi ranskalaista tyttoa, hauska brittilainen poika (Hildan sanoin: huumoriveikko ja....) seka komea hollantilainen urheilijapoika (TT= Tilda tykkaa). Majoittumisen jälkeen kävimme syömässä eraan hotellin ravintolassa, jossa ruoka oli hyvää ja olimme ainoat ruokailijat. Kiertelimme myös järven rannalla ja ihailimme vettä joka on todella kirkasta! Ennen hostelille siirtymistä jouduimme myös käydä maistamassa Bledin aitoa, oikeaa ja makeaa kermaleivosta. Bled vaikuttaa pienestä koostaan huolimatta olevan useiden nuorten matkalla: törmäsimme nimittäin matkamuistomyymälässä kolmeen poikaan, jotka yöpyivät samassa hostelissa Wienissä kuin me. Pojat eivät tervehtineet meitä täälläkään kuten eivät Wienissäkään. Kummallista.

Tassa kuuluisat Bledin kermaleivokset.

Tämän päivän ehdoton sana on kyllä ALPIT ja jos jaksaisin etsisin päivän kappaleeksi joglausta, mutta Se saa nyt jäädä. Reilimme on nyt puolessa välissä, mikä on uskomatonta. Aika on mennyt nopeaa, mutta meillä on ollut mukavaa ja olemme nauttineet. Tähän asti kaikki on myös sujunut hyvin ja uskomattoman ongelmattomasti, Herralle kiitos siitä.

Terkuin Tilda

Sissin jalanjäljissä

Toinen päivämme Wienissä on kääntynyt kohti iltaa ja huomenna on luvassa siirtyminen kohti Salzburgia. Tänään olemme kierrelleet Sissin palatsia ja tiluksia eli tutustunut Schönbrunniin. Olemme saaneet siis kokea hetken tunteen siitä, millaista on olla kuin Sissi ja käyskennellä hulppeissa olosuhteissa.
 

Schönbrunnin palatsi edestä (yllä) ja takaa (alla)

Schönbrunissa eli The Sissin linnassa kaikki oli niin kaunista ja upeaa että olen (kai myös Hilda) vain tuijotellut kaikkea haltioitunut ilme kasvoillaan. Schönbrunnin palatsi on upea ja linnaan ympäröivät puutarhat varmaan monien hehtaarien suuruiset, (sitä tarkempaa hehtaarimäärän kuvaukseen metsäalan taitoni eivät liitä)

Gloriette (johon liittyvän tarinan Hilda tietäisi, minulta se meni ohi)

Kuin Salainen puutarha.-

Hankimme päiväksi Classic Passin, jolla pääsimme linnan sisätiloihin, puutarhaan, pensaslabyrinttiin sekä jonkun Josephin rakentamalle kunniamerkille, joka kantaa nimeä Gloriette. Palatsin sisätilat loistavat kultaa ja mukaansa kierrokselle sai nauhurin, jonka kautta pystyi kuuntelemaan mielenkiintoisia yksityiskohtia huoneista ja historiasta. Tämä oli mukavaa vaihtelua opastetuille kierroksille, joista Krakovan suunnalla saimme jo kerraksemme. Saimme myös eräässä huoneista nauttia nauhurin välityksellä musiikista, joka tempaisi meidät hetkeksi tanssiaisen syövereihin. Aamulla satoi, mutta onneksi päivällä ilma kirkastui ja pääsimme käyskentelemään puutarhassa. Päivä on ollut mukava ja Schönebrunn todella näkemisen arvoinen! Päivä oli kuin paluu pikkutytön prinsessaunelmiin.

Siinä ne Sacher-leivokset ovat ja Hildan apfelstrudel (joka ei ollut paras mahdollinen...)

Illalla tapasimme sovitusti suomalaisen kaveripariskunnan, ihanan avioparin Etelä-Suomessa, joka on myös reilaamassa. Kävimme nauttimassa Sacher-leivokset eräässä keskustan kahviloista. Tämä aviopari tiesi myös budjettimatkailijoille soveltuvan vaihtoehdon: tutustua kaupunkiin raitiovaunuilla, jotka tekivat sopivan kierroksen tärkeimpien rakennusten lähellä. Astuimme raitiovaunuun ja tajusimme, että olimme Hildan kanssa olleet jossain ihan väärissä paikoissa Wieniä: näkemättä on jäänyt vaikka ja mitä!

Wieniin tämä kaksi päivää ovat kyllä olleet todellinen pikavisiitti, tänne voisi tulla uudestaan ja ehkäpä myös isomman rahapussin kanssa. Wien on myös iso, ehkäpä liian iso tälle pikku-Tildalle.

 Täytyypä mainita, että ilokseni törmäsimme myös Itävallan mäkimaajoukkueeseen, joiden kuva koristi pankin ikkunaa ;). Hetki piti tietysti ikuistaa.

Terkuin: Tilda, jonka pitää mennä pakkaamaan TYPERÄ ja liian PAINAVA rinkka ( Ei itse rinkassa mitään vikaa ole, päinvastoin se on erittäin hyvä. Hennot hartiani vain ovat eri mieltä sen kantamisesta...)

Krakova-Wien

Juna saapuu laiturille: kaikki reilaajat ryntaavat etsimaan omaa vaunuaan

Voi yojuna sentaan! Olisittepa vaan nahneet meidan ilmeemme kun astuimme sisaan Krakova-Wien yojunan vaunuumme. Ensinnakin, konnari vei otti meilta matkaliput, totesi "see you in the morning" ja ohjasi meidat vaunuun kadoten itse laukkujemme kanssa. Jarkytyksesta toivuttuamme etsiydyimme omaan osastoomme, jossa jouduimme kokemaan tuon mielenliikutuksen jalleen: osasto oli pienenpieni koppero, johon oli ahdettu kolme sankya kummallekin seinalle. Tilaa liikkua ei juuri ollut ja sangyt olivat kovia, mutta onneksi matkaseuraksemme ilmestyi mukava puolalainen rouva ja saksalainen nuoripari, jotka olivat itse asiassa sattuneet olemaan kanssamme samassa ryhmassa Auschwitzin kierroksella.

  

 

Yo meni kuitenkin ihan mukavasti, omalta osaltani tosin hieman vahilla unilla. Aamu toi meidat Wienin Westbahnhoffille, josta jatkoimme pienen evastauon voimin hostelliimme. Jatettyamme rinkat sailoon lahdimme kiertelemaan kaupunkia ja ihmettelemaan Puolan jalkeen superkalliilta tuntuvia hintoja. Vahan meinasi harmittaa kun tajusimme jokaikisen museon ja nahtavyyden maksavan useampia euroja. Pakko oli vain sitten kylmasti paattaa pari kohdetta jotka haluamme nahda, silla reissua ja menoja on viela jaljella.

Osa Hofburgin palatsia

Hofburgin pihalta: takana osittain nakyvissa perhosnayttely

 Aloitimme kavelyretkemme Hofburgin palatsin puutarhasta ja sisapihalta. Turha varmaan mainitakaan, mutta paikka oli komea ja todella hulppealtahan nuo puitteet nayttivat. Loysimme itsemme lopulta keisari Joseph I:n rakennuttamasta kasvihuoneesta joka oli taynna eksoottisia perhosia. Kauniita olivat!

 Seuraavaksi suuntasimme Krakovasta ostamani Wien-matkaoppaan neuvojen mukaisesti eraaseen nurkkaravintolaan, joka oppaan mukaan on halpa ja herkullinen. Oikeassapa tuo oli, silla wieninleike ja perunat maistuivat kylla aivan alyttoman hyvalta - eivatka olleet hinnalla pilattuja.

 

Ruoan jalkeen vaapuimme kyllaisina laheiseen vuonna 1775 avattuun Augartenin puistoon, joka on muuten Wienin vanhin barokkiajan puisto. Puisto oli kaunis, vaikka siella seisoikin kaksi Hitlerin aikoinaan rakennuttamaa tornia. Nämä "Flaktürme" -nimella kulkevat tornit rakennutettiin alunperin ilmatorjuntatorneiksi, varastoiksi ja vahtitorneiksi. Torneja on kaupungissa yhteensa kuusi (kolme paria) ja niita on kuulemma yritetty purkaa siina kuitenkaan onnistumatta. Hirveita rumiluksia kylla...

 Puistokaynnin jalkeen harhailimme viela Praterin huvipuistoon, jossa nautimme huvittelutunnelmasta ja kavimme ajelulla 117 vuotta vanhassa maailmanpyorassa. Kaiken taman kavelyn jalkeen oli kylla mukava palata hostellille ja majoittautua!